Raamattu Jumalan sanana ja auktoriteettina

Raamattu Jumalan sananaRaamattu Jumalan sanana ja auktoriteettina

Raamattu pelastuksen opin auktoriteettina 



Onko Raamatussa Jumalan sana ja onko se totta ?
  

”Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama. Jumala antoi hänelle kaksi kivistä liitontaulua jotka Hän oli omalla kädellään kirjoittanut” 2 Moos 31:18, 32:16

Vuonna 1947 löydettiin ”Kuolleen meren kirjakääröt.” Yhteensä 850 kappaletta noin 2000 vuotta vanhoja Raamatun käsikirjoituksia ! Qumranin luolat sijaitsevat lähellä Kuolluttamerta. Joukossa on Vanhan Testamentin (tanakin) kirjojen käsikirjoituksia sekä ns. apogryfisiä tekstejä. Suurin osa kirjoituksista ajoittuivat 200-100 eaa. Kuolleen meren kääröjä on kirjoittanut n. 500 kirjoittajaa hebreaksi, arameaksi, latinaksi ja kreikaksi. Kääröt sisältävät mm. kopion kymmenen käskyä 5- Mooseksenkirjasta ja osan 1 Moos luomiskertomuksesta jonka päiväys on n. 100 ekr. Psalmien kopioita ja satoja muita 2000 vuotta vanhoja tekstejä. Kuolleen meren kääröt paljastivat ajan jolloin Jeesus opetti toisen temppelin aikana vallinneet uskomukset. Kuolleen meren kääröt ovat 1900 luvun tärkein ja merkittävin argeloginen löytö. 

Kirjoitukset ovat todistaneet että meillä on tänään kädessämme aivan sama Raamattu kuin profeetoillakin. Samaa Raamattua Jeesuskin kädessään piti. Juutalaiset kopioivat Raamattua hyvin tarkasti ja valvotusti. Raamatun kieltä on jouduttu tarkistamaan nykykielelle, mutta kaikki käännöstyöt on tehty samoista vanhoista alkukielen asiakirjoista. (jopa 250 ekr - 450 jkr, Pääosin VT:n 1008 jkr ja UT:n 350-450 jkr asiakirjoja)

Raamattu on kirjakokoelma jonka 66 kirjaa kirjoittivat hyvin erilaiset noin 40 ihmistä vajaan 1600 vuoden aikana. Jumala antoi profeetoilleen sanoman jonka he pukivat kukin persoonalliseen tyyliinsä ihmiskielelle. Raamatun syntyä ohjasi itse Jumala Pyhän Henkensä kautta. Raamattu Sanookin ettei Jumala tee mitään ilmoittamatta ensin palvelijoilleen profeetoille. -Myös ettei yksikään kirjoitus ole syntynyt ihmisen omasta tahdosta, vaan ihmiset saivat Jumalalta sen minkä kirjoittivat. >2 Piet 1:19-21, 2 Tim 3:15-17, Joh 10:35.

”Ei Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan ensin palvelijoilleen, profeetoilleen.” (Aamos 3:7)
"Näin sanoo Herra" sanonnat toistuvat Raamatussa noin 1800 kertaa. (Jer 1:4-9, 38:2-3, Sak 1:4) Raamatun arvovalta perustuu jumalalliseen ja profeetalliseen alkuperään. Raamattu on yhtenäinen ja looginen kirja alusta loppuun, eikä sisällä todellisia ristiriitoja Raamatun sanoman kannalta. Raamattua pitää arvostaa sanatarkkana, mutta se pitää myös ymmärtää oikein. Usein irrotetaan yksi jae asiayhteydestään ja tulkitaan asiayhteydestä irrallaan. Asiayhteys- sen ajan tapa- ja tapahtumakulttuuri, alkukieli ja mitä koko Raamattu sanoo samasta asiasta pitää huomioida ennen kuin usein voidaan ymmärtää oikein jotakin Raamatun tekstiä. Yhdellä sanalla voi olla tusina erilaisia merkityksiä asiayhteydestä riippuen.

Raamattu onkin vakaumuksellisille kristityille Jumalan sana ja auktoriteetti. Ei siis mikään ”uskonnollisten mielipiteiden kokoelma” joka mahdollistaisi ihmisen oman tahdon etusijalle. Raamattu sisältää valtavan määrän profetioita eli ennustuksia. Jokainen Raamatun profetia on toteutunut tarkasti yksityiskohtiaan myöten. Ennustuksista osa toteutuu parhaillaan ja osa odottavat toteutumistaan. Se kertoo että Raamatussa on jotakin ”yliluonnollista” jumalallista.

Raamattu on ilmoitus kirjakokoelman keskushenkilöstä Jeesuksesta Kristuksesta. Raamattu on puolueeton ja erehtymätön erehdysten paljastaja. Raamattu esittää ihmiskunnan historian. Raamattu on Jumalan sana ihmiselle. Raamattu on maailman levinnein kirja joka kertoo myös uskon suurmiesten erehdyksistä. Raamattu on profeetallinen sana ja luotettava opas. Raamatulla on ihmistä muuttava vaikutus. Raamattu on muuttumaton ja oppimattomienkin ymmärrettävissä Pyhän Hengen avulla. Oikein tulkittuna Raamattu kulkee monen tieteenkin kanssa rinnan. Raamattu paljastaa totuutta ja on siksikin vihattu ja rakastettu.

Raamattua on tutkittava vilpittömällä mielellä hengessä ja totuudessa. (Juud 20, Room 1:25) Siksi Raamattu ei avaudu pelkille virheiden etsijöille, skeptikoille, ja siksi Raamattua ymmärretään ja opetetaan usein väärin. (Joh 4:23-24, Joh 17:16-17) Kriittinen saa olla ja kriittinen pitääkin olla. Uskosta Jumalaan tullaan vanhurskaaksi. (Room 4:3) Totuuden vastustajat eivät voi päästä totuuden tuntemiseenkaan. (2 Tim 3:1-9, 2 Piet 2:2) 

Koko Raamattu on Pyhän Hengen voimasta syntynyt kirjoitettu erehtymätön Jumalan sana. Jokainen Jumalan mies ja naiset puhuivat ja kirjoittivat innoitettuna Pyhän Hengen voimasta ja profetian sanalla. (2 Aik 21:12, Jes 1:1, Apt 21:9) Raamatussa on pelastusoppi. (Ilm 7:10, 1 Piet 1:9-12, Juud 3) > Ilm 14:12, 12:17, Hebr 12:14Jos uskoo Jeesukseen on uskottava Raamattuun.  >Joh 20:29-31. Raamattu on todistus Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajasta.

”Kaikki mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, että saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.” (Room 15:4)

Muuta mahdollisuutta ihmisen ikuiseen elämään ei ole olemassa kuin Jeesus Kristus. Missään muussa kirjassa ei ole ilmoitusta Jumalan teoista pelastushistoriassa. (Snl 30:5-6, Jes: 8:20, Joh: 17:17, 1Tess: 2:13, Hepr 4:12-13) Jeesus itse viittasi kirjoituksiin. (Mark 14:49, Luuk 24:32,45, Matt 22:29, 24:56, Joh 5:39-44, 46-47, 7:15)

Jeesuksen opetuslapset näkivät Jeesuksen. Opetuslapset uskoivat kirjoitukset. >Joh 2:19-22

”Nyt on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen.”  (Room 16:26)

Jeesus on Raamatun keskushenkilö. Jeesus itse viittasi puheissaan kirjoituksiin jotka rodistavat hänestä. Jeesus on pyhittänyt Raamatun. Vain Jeesuksessa Kristuksessa on ihmisen pelastus.

”Miten suloiset ovatkaan Sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta.” Ps 119:103
”Sinun sanasi on lamppu joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” Ps 119:105

Pelastusoppi on tarkoitettu kaikille universaalilla tavalla globaalisti. (Gal 3:28) Usko Herraan Jeesukseen. Joh 3:16. 
Herra Jeesus Kristus tulee; Ilm 1:7-8. 

Aamen.

Jeesus luojana ja Jumalan sanana

Jeesus Kristus maan luoja

Jeesus Kristus Jumalan sanana

Luomiskertomuksessa 1 Moos 1:26  Jumala käyttää itsestään monikkomuotoa, joka tulkitaan jumaluuden Kol 2:9, Apt 17:29 kolmiyhteydeksi; -Isä, Poika ja Pyhä Henki.
(Matt 28:18-20)

Raamattu opettaa että Jeesus Kristus oli maailmojemme Luoja jolle Jumala "delegoi" luomistyön;

Hebr 1:2;
"- Hän on puhunut meille pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän on luonut maailmat."

Kol 1:15-18;
- "Hänen välityksellään luotiin kaikki mikä on taivaissa ja maan päällä. Näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten."

Me emme kykene näyttämään aikaa Raamatun pelastushistoriassa etteikö Jeesus Kristus olisi ollut olemassa.
Jeesusta ei "luotu" samalla tavalla kuin mitä Raamattu puhuu luomisesta luomisen merkityksessä. Asiayhteydessä Raamattu ei käytä alkukielessä Jeesuksen syntymisestä samaa sanaa koskaan missään kuin mitä käyttää luomisesta luomistyön merkityksessä.

San 8:22 jonka perusteella Jeesusta ovat jotkut väittäneet luoduksi  käyttää hebr sanaa "ghn" "gone samajim wä äräs" joka tarkoittaa "saada aikaan" kun Raamattu muualla luomisesta puhuttaessa 1 Moos 1:1, 21, 27, 5:1-2  käyttää hebr sanaa "br" joka tarkoittaa Jumalan luomistyötä "tulla luoduksi", "olla luotu" ja "tehdä olemattomasta oleva."

Jeesus oli syntymänsä perusteella Pyhästä Hengestä. Jeesus Kristus on ollut olemassa ennen kaikkea muuta ja on luonut kaiken mikä on taivaassa ja maan päällä. Pyhää Henkeä ei ole luotu. Henki on Jumalan olemusta ja ulottuvuutta. Jeesus on ollut ikuisesti Jumalan yhteydessä. Ajanlasku ei ole Jumalaa- vaan ihmistä varten tehty.
Ajanlaskua on laskettu monin perustein ihmiskunnan historiassa.

Jeesus on ollut aina "Jumalan Poika" ja syntyi välillä ihmisen lihaankin neitsyt Mariasta. Ei ollut enää muuta keinoa että ihmiskunnasta kukaan olisi voinut pelastua. Ihmiskunnan hengellinen rappeutuneisuus oli niin suuri.

Joh 1:1-3;
Kertoo kenestä on kysymys;
"-Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala."
Kaikki syntyi sanan voimalla, alkuaineet ovat syntyneet korkeimman viisaudesta.
1 Joh 1:14 Johannes kertoo ja viittaa tässä Moos 1:1 tapahtumiin sekä aikaan ennen maan luomista.

Ef 3:9;
"- Ilmoittaa sen pyhän suunnitelman jonka Jumala on ikiajoista pitänyt salaisuutenaan."
Pelastussuunnitelma ei ole varsinainen "salaisuus" se on tarjolla halukkaille, mutta tarkoittaa että se avautuu vain vilpittömille tahtoville. Skeptikolle ei jää Raamatusta käteen vain kannet. Kriittinen saa olla ja pitää olla.
Asioiden oikein ymmärtäminen on tärkeintä, ei miten aina miten kirjaimellisesti on kirjoitettu.

Raamattua tutkiessa ymmärtäminen vaatii usein alkukielen tutkimista, sen ajan tapa- ja tapahtumakulttuurin ja historian ymmärtämistä, pitää huomoida aina asiayhteys, eli mitä ennen ja jälkeen jakeen- ja mitä koko Raamatussa on asiasta kirjoitettu. Ei siis kirjaimellisesti yhtä jaetta aina voida irroittaa sellaisenaan ja tulkita sitä kirjaimen mukaan asiayhteyksistään irroittaen. Pyhä Henki valaisee vilpittömälle ajan saatossa vastaanottokyvyn mukaan lisää sen mukaankin mitä ihminen tarvitsee ja Henki toimii kasvattajana ja opettajana.

Jumalan salaisuudet;
Raamattu on siksi vertauskuvia paljon sisältävä ettei sitä käytettäisi väärin vihatarkoituksessa. Sitä merkitsee "salaisuus" asiayhteydessä; Matt 7:6. Pelastussuunnitelma ei ole vaikea kaikille vilpittömille tahtoville kuitenkaan. Joh 3:16, Ilm 14:12, Hebr 12:14.

Jumala katsoo ihmisen ymmärrystä omaatuntoa vasten. Niin tekee jokainen rakastava isä ja tuomarikin että huomioi ns.vilpittömän mielen ettei henkilö ole voinut kaikkea lakitekstiä tuntea ja toiminut hyvällä omallatunnolla ja vilpittömällä mielellä. Myös elämäntilannetta. Monilla ei ole aikaa ja voimia perheen ja työn lisäksi perehtyä syvällisesti teologiaan eli jumaluusoppiin, ja ovat paljolti sen varassa mitä saarnamiehiltä ja seurakunnissa kuulevat ja lukevat. Siksi Jumala on pyhittänyt kokonaan yhden päivän viikossa itselleen ihmistä varten levossa ja läheisten rakkauden seurassa Jumalan yhteydessä. "Muista pyhittää lepopäiväsi." (Luuk 16:17, Jes 58:13-14)

Meillä ei ole niin tarkkaa ilmoitusta Jumalan olevaisuudesta persoonana kirjaimellisesti että jumaluudesta voisimme kaikessa asettaa oikeaoppisuusvaatimuksia. Pyhä Henki valaisee aina vilpittömälle Jumalasta lisää.

Raamattu kertoo Jeesuksesta luomistapahtumien toteuttajana, että Jeesus Kristus on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle ja että Jeesus Kristus on Jumalan pelastussuunnitelman välittäjä. (Hebr 1:1-3, Luuk 24:27)

Jeesus Kristus on ainoa nimi ja toivo jonka kautta ihminen voi ns. "pelastua" ikuiseen elämään.
Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien anteeksiantamus ja ihmisen vanhurskautus Room 4:24-25, yksin ja pelkästään Jeesuksen Kristuksen ansioiden vuoksi. Room 8:11

Jeesuksen Kristuksen uskollisuus ja alamaisuus isälle, rukoukset Isälle, on tarkasteltava ja käsitettävä Jeesuksen maallista ihmisen lihassa olotilaa vasten. Kyllä Jeesus Jumalan poika on.
Raamattu puhuu Jeesuksesta Jumalana.

Sen ajan Jeesusta ympäröivässä kulttuurissa oli tapana kohdella ja käsittää poikaa samoin kuin pojan isää.

Jos pojan isä oli mahtimies, sai poikakin saman arvostuksen ja kohtelun. Jos pojan isä oli jollakin tavalla suhteessa muihin originelli oli poikaparan kohtelu isänsä tapainen.

Lisää Raamatun jakeita asiayhteyteen; Kol 1:15, Ilm 3:14, Hebr 9:11, Ef 2:10, Ps 33:6, 148:5, Job 12:9, 33:4, Jer 51:15, Gal 6:15, 2 Kor 5:17.

Ihmisen ymmärrys on rajoitettu tässä ajassa jumaluuden ja luomisen suhteen.

Jumala on sanassaan Raamatussa ilmoittanut ihmisen pelastuksen vuoksi riittävän tiedon. Pyhä Henki opettaa vilpittömille ihmiselle uskossa.

Uudessa ajassa Ilm 20-22 ihminen ymmärtää lisää.

Jeesus Kristus on ylösnousemus ja elämä. 2 Kor 4:14, 1 Kor 6:14, 15:21-23.
Jeesus Kristus on uskon perusta. Jeesus Kristus on ollut olemassa jo ennen aikojen alkua.
>>> 1 Kor 5:17, 1 Piet 1:21.

Aamen.

Hengen lahjojen toiminta aikanamme

 "Armolahjat" toimivat ihmisen hyväksi



Pyhä Henki on “Jeesuksen sijainen” maan päällä!

Jeesus sanoi että on eduksi kun hän menee taivaaseen koska ihmisruumiissa Jeesus olisi aina vain yhteen paikkaan sidottu. Pyhän Hengen välityksellä Jumala voi olla läsnä kaikkialla maailmassa. (>Joh 16:7-8, 14:15-21, 26-28, 15:26-27, 1 Joh 2:1-2)

Osa alkuseurakunnasta luopui. Alkuseurakunnasta osa ryhtyi tekemään myönnytyksiä ja sopimuksia maallisen vallan kanssa hyljäten puhtaan uskonsa. Paavali varoitti tästä; (1 Tess 2:3-12) Pahat henget saivat valtaa. (2 Kor 11:1-15, 1 Tim 4:1-2, 2 Kor 11:1-15, 1 Joh 4:3-6) Kun totuutta hylättiin armolahjatkin vähenivät. Pyhä Henki vetäytyy pois jos henkeä pidetään halpana. (>Apt 7:51,Ef 4:30-32) Armolahjat elpyivät uskonpuhdistuksen hengellisen innon myötä. Pahat henget eksyttävät suurilla ihmeillä lopun aikanakin. (Ilm 13:13-15, 19:20, 1 Joh 4:1, 2-3, 2 Joh 7-10, Matt 7:15-23, 24:4-5,11,24)

On väitetty että armolahjat olisivat lakanneet lopunaikana? “Rakkaus ei koskaan katoa, mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.” (1 Kor 13:8) Jumalan rakkaus ilmenee iankaikkisen elämän lahjana uudessa maassa jossa rakkaus vallitsee. (Ilm 7:17, 21:4, Joh 3:16, Room 8:32) Uudessa paratiisimaassa armolahjoja ei enää tarvita. Armolahjat on annettu seurakunnan rakennukseksi. Seurakunta toimii evankeliumin työssä välittäen pelastussanomaa tässä ajassa ja tarvitsee siihen Jumalan vahvistamia kykyjä. Uudessa maassa pelastustyö on jo loppuun viety, armonaika ja armolahjatkin. Pelastetut ovat jo pelastettuja ja vanhurskaat ovat saaneet palkkansa. (Matt 16:27, Ilm 22:12) Paavali kertoi juuri “tietämisen ja profetoimisenkin olevan vajavaista, ja kun täydellinen tulee vajavainen katoaa;” (1 Kor 13:9-10) Asiayhteydessä Raamattu selvästi opettaa että Jeesuksen tullessa armolahjat jotka ovat epätäydellisiä katoavat, mutta rakkaus pysyy iäti.

”Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkoittaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja.” (Matt 10:1)

Profeetta Joel ennusti armolahjojen elpyvän ajan lopulla. (Joel 3:1-5, Apt 2:17-21) Tämä alkoi toteutua jo apostolien aikoina. (Apt 2:17-21,38-41, 1 Kor 12:1-12) Armolahjojen olemassaolo on loogista, koska seurakunnalla on tehtävänään ihmiskunnan- ja Raamatun historian ehkä tärkein työ. > (Ef 4:1-16, Apt 1:8)

“Teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. (1 Kor 1:7)

Raamattu kehottaa pitämään profetian armolahjan sanan arvossa. > (2 Tess 5:20-22, 2 Piet 1:19-21, Room 12 luku)

Profeetoilla ja profetoimisella on Jeesuksen todistus. (Dan 8:16, Ilm 19:10, Ilm 12:17) Hengen vuodatus apostolien aikaan merkitsi varhais- eli syyssateen alkua. Jeesuksen aikaan siemen kylvettiin maahan syksyllä. Kristuksen seurakunta kokee Hengen läsnäoloa ajan loppuun asti. Ennen Herran tuloa tapahtuu kevätsade jolloin sato leikataan talteen taivaan vilja-aittaan. (Joel 2:12-13,23, Sak 10:1-2) Tieto lisääntyy. (Dan 12:4,10) Taivaaseen ja uuteen maahan tahtovan on kuljettava ”öljyä lampuissaan.” (Matt 25:1-13) 

Profetian Hengen lahja tarkoittaa Jumalan suoraa sanomaa ihmiselle ilman välikäsiä. (Apt 21:9) Opettajan lahja on eri lahja. Kielillä puhumisenkin lahja on eri lahja kun profetoimisen lahja. Profetian lahja on harvinainen koska ei ole halukkaita vastaanottajia, pyhittyneitä palavia uskovia.

Seurakunnat ovat haaleita ja viileitä Laodikean seurakunnan tapaan.  (Ilm 3:14-22)

Raamatussa on tarpeellinen pelastusoppi. Profetian kautta Jumala on antanut ajan saatossa silloin kun tarvittu.

Maailmaan on kirjoitettu paljon kirjoja. Hengellisillä yhdistyksillä on jäsenien kirjoittamia kirjoja.

Kaikki pitää arvostella jokainen itse henkilökohtaisesti 1 Tess 5:20-23 mukaan joka opettaa pitämään sen minkä itse omassatunnossaan näkee hyväksi.  (1 Joh 4:1) 

Jumalan siveysmoraalilaki on varma mittapuu väitetyille profetian sanoille. Kymmenen käskyn moraalilain kanssa on pakko olla sovussa aina kaiken kirjoitetun ja lausutun. 
 -Että ihmiset ymmärtäisivät Jumalan olevan rakkaus. (1 Joh 4:8) Laki opettaa rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiä. (Jaak 2:8-13, 1 Joh 5:3) Laki on voimassa jos taivas ja maakin ovat paikoillaan. (Luuk 16:17) 

Jeesus sanoi että jokainen profetia todisti Jeesuksesta Kristuksesta joka tuli voittamaan maailman. (Matt 5:17-18, Joh 16:33) Jeesus tuli että ihmisellä olisi pelastus. (Joh 3:16) Henki ei voi toimia siellä missä Jumalan laki kielletään. Lakia vastaan hyökätään ajan lopulla ja läpi koko pelastushistorian on ollut kyse Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan lain arvovallasta. (Ilm 12:17) 

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”Joh 3:16

Jeesus on rakkaus. Joka uskoo Jeesukseen saa elää. 

Jumalan luomat enkelit

Jumalan lempeä sotajoukko pelastustyössä

Langenneiden enkeleiden kohtalo

Kreikan "angelos" ja hebrean "mal´ak" merkitsevät "sanansaattajaa, lähettilästä.”

Enkelit ovat Jumalan luomia "yliluonnollisia" henkiolentoja, jotka toimivat Jumalan edustajina taivaan ja maan välillä. Eläviä olentoja "toisessa ulottuvuudessa."

Enkelit toimivat ihmisen hyväksi ja jokaisella uskovalla onkin oma ”suojelusenkelinsä.”  (Matt 18:10, Apt 12:15) Enkelit palvelevat niitä jotka saavat osakseen autuuden.

"Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä ? Heidät lähetetään palvelemaan niitä jotka saavat osakseen autuuden." Hebr 1:14.

Enkeleiden olemusta ei voida kuvata täsmällisin laatusanoin. Raamattu sanoo niiden hohtavan valon hohdetta. Sanansaattajat ovat ilmestyneet ihmiselle erilaisissa muodoissa. Enkeleiden vaatteet voivat olla valkoiset ja kasvot hohtavan valkoiset kuin lumi. (Matt 28:3, Mark 16:5, Joh 20:12, Apt 1:10) Enkelit voivat ilmestyä myös ihmishahmossa, (Dan 8:15,16) sekä hohtavana kuin salama. (Matt 28:2-3) Enkeleitä on lukematon joukko. (Matt 26:53, Hebr 12:22, Dan 7:10, Ilm 5:11) Enkeleillä voi olla myös siivet. (Jes 6:2, Hes 1:6, Ilm 4:8) Enkelit ovat läheisessä yhteydessä Jumalaan ja omaavat yli-inhimillisiä voimia, tietoa ja viisautta. (Matt 28:2, 2 Tess 1:7, 2 Piet 2:11) Enkelit eivät kuitenkaan ole kaikkitietäviä. (Matt 24:36, Mark 13:32)
.
Langennut enkeli Lucifer ”Saatana, Perkele” tekeytyy hänkin ”valon enkeliksi” pettääkseen ihmistä. (2 Kor 1:14. Paholainen esiintyy mielellään "valon enkelinä." (2 Kor 11:14) Jeesus kuvaili pimeyden ruhtinaan olemusta ja toimintaa; (Joh 8:44, Matt 13:24-30, Luuk 8:12) Raamattu kutsuu päävastustajaa  "ärjyväksi leijonaksi" ja "lohikäärmeksi." (1 Piet 5:8, Ilm 12:9)

Apostoli kehottaa erottamaan henget. 1 Joh 4:1. Puhutaan ”henkien erottamisen lahjasta.”  1 Kor 12:10. Miten henkiä voi arvostella ? Ainoa varma mittari on Jumalan vanhurskas laki. Kymmenen käskyn laki on kokonaisvaltainen Jumalan tahdon ilmaisu ja laki. Henkien on pakko olla sovussa tämän lain kanssa ollakseen Jumalasta.

Enkelit iloitsevat jokaisesta syntisestä joka kääntyy. (Luuk 15:7,10) Enkelit toimivat apuna evankeliumin julistustyössä. (Apt 8:26, Apt 10:3) Enkelit ovat välittäneet profeetallisia sanomia. (Ilm 1:1, 21:9, Dan 8:15-16) Enkelit toimivat ihmisen hyväksi monin tavoin. Enkelit valmistavat kohtaamaan vaikeuksia (Tuom 6:11-22) ja lohduttavat (1 Kun 19:5) Enkelit suojelevat, (2 Kun 6:17, Ps 34:7, Apt 12:6-12) ja auttavat pois vaikeuksista (Apt 5:19, 12:7-11) sekä varjelevat. (Apt 27:23-24) Enkelit vapauttivat Paavalin vankilastakin. (Apt 5:19-21)

Jumala antoi enkeleilleenkin vapaan tahdon tehdä valintojaan. Pahat voimat vaikuttivat jo paratiisissa syntiinlankeemuksen yhteydessä. (1 Moos 3)

Jo aikojen alussa osa enkelikuntaa lankesi pois Luciferin johdolla. (Hes 28:12-15, Jes 14:12-14, Ilm 12:7-18, Luuk 10:18) Luciferin valtapyyteiden seuraukset sytyttivät taivaassa sodan. Lohikäärme langenneiden enkeleiden kanssa syöstiin maan päälle. Langenneet enkelit johtajanaan saatana perkele ovatkin vaivaamassa ja kiusaamassa ihmisiä maan päällä. (Ilm 12:7-9, Luuk 10:18, 2 Piet 2:4)

Langenneita enkeleitä kutsutaan joskus myös ”demoneiksi” jotka viettelevät ihmistä kaikkeen Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan. (Ef 2:2, 2 Kor 11:14) Pahat voimat ovat kautta aikojen hyökänneet Jumalan siveyslakia vastaan. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3) Ilm 16:13-14. Taistelu laista käydään ajan loppuun asti. Ilm 12:17, 14:12.

Ihminen joutuu taistelemaan jatkuvasti pahoja voimia vastaan. (Ef 6:11-12, 2 Kor 12:7) (Kol 1:13, 2:15, Ef 1:21)

Ihmiselle luvattiin vapautus paholaisen vallasta Kristuksessa jo Eedenissä. Lupaus on ensimmäinen profetia Jeesuksesta. ( 1 Moos 3:15, 1 Joh 3:8)

Mikä neuvoksi että ihminen olisi vapaa paholaisen ahdistamisesta? Raamattu neuvoo vastustamaan paholaista. >>> ”Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.” Jaak 4:7

Ihmiset kyselevät toisinaan: "Miksi Jumala sallii pahuutta?" Pahat henkivallat ja ihmisen synti aiheuttavat pahaa. Jumala ei koskaan pahaa aiheuta. Jumala ei voinut luoda pakon alaisuuteen koska pakkovalta ei ole rakkautta. Rakkaus ollakseen rakkautta on aina vapaaehtoista. Rakastamaan ei voida pakottaa. Jumala kysyy jokaisen luodun omaa valintaa. 2 Piet 3:9.

Saatanan ja sen enkeleiden kohtalona on ikuisen tulen rangaistus. (Matt 25:41, Ilm 20:10)

Voiton pimeyden valloista takaa Karitsan veri. (Ilm 12:11, Room 8:37)

Pyhien ase on usko ja uuden liiton kansalainen ei ole yksin. Jumala itse, Jumalan Henki on uuden liiton uskovan ohje kaikessa. (Hebr 8:8-13, 12:14)

Koska pahuus loppuu ? - Pahuus loppuu Ilm 20 luvun tapahtumissa. Silloin kaikki pahat vallat tuhotaan lopullisesti ja vanhurskaat saavat palkkansa.

Jumalan vanhurskas tahto saa voiton ! Paholaisen valta on näennäinen ja pyhät voittavat! 

Ristin voitto. Kristuksen ansio.

Aamen. (Joh 3:16)

Jumalan nimi Raamatussa

Onko Jumalalla erisnimi ?

Vanha Testamentti käyttää Jumalan "nimeä"  "JHWH" yli 6800 kertaa. (2 Moos 3:14, 2 Moos 3:15)

Uudessa Testamentissa JHWH ei esiinny. JHWH;  Suomennettuna: "-Minä olen se joka Minä olen."

Hebreankielen alkutekstissä ei ollut lainkaan vokaaleja. Vokaalien puuttuessa emme voi tietää JHWH:n ääntämistapaa. Juutalaiset eivät lausuneet Jumalan nimeä koska pelkäsivät lausuvansa turhaan Jumalan nimen. Siksi ei ole olemassa perimätietoakaan nimen lausumistavasta. Olemassa on vain arveluita.

"Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään." (2 Moos 20:7, 3 Moos 24:16)

Jumalalla on lukuisia erilaisia nimityksiä. JHWH on luettu; "Adonai," joka tarkoittaa "Minun Herrani." Nykyisin suomenkielisissä Raamatuissa Jumalan nimet on korvattu yleisnimellä "Herra."

Jumalan nimen "epäselvyydet" eivät saa olla syytöksien asia. Pyhä Henki valaisee tahtoville  ihmiselle Jumalan. Emme voi mitään ettei Jumalan nimen lausumistapa ole perimätietona säilynyt. Vanhaa alkuhebreaa on hankalaa toisinaan tutkia varsinkin vokaalien puuttuessa.

"Jumalan nimi, joka kirjoitetaan neljällä konsonanttikirjaimella JHVH- tästä kirjainyhdistelmästä käytetään mielellään nimeä "tetragrammaton." Sana JHVH on varsinkin kristillisessä käytännössä lausuttu "Jehova" (tetragrammatonin konsonantit ja sanan "Adonai" (Herra) vokaalit); todennäköisempi ääntämistapa on "Jahve." Juutalaiset lukevat mielellään joko "Adonai" tai "Ha-Shem" (Se Nimi" välttyäkseen vahingossakaan lausumasta Jumalan nimeä." 
(Wikipedia:2012)

 Nykyinen kielentutkimus puoltaa joskus enemmän lausumistapaa "Jahve." Masoreetit aloittivat toimintansa vasta 500 jkr. Masoreetit ryhtyivät lisäämään vokaaleja hebrean kieleen mutta eivät tienneet JHWH lausumistapaa. He tahtoivat lisätä samoja vokaaleja JHWH:n kuin sana "adonai"  sisälsi ja syntyi nimi Jehova. Kun Raamattua alettiin kääntämään monille kielille säilyi masoreettien lausumistapa, joka on nykykielen tutkimuksessa kyseenalaistettu. Masoreetit eli juutalaiset kirjanoppineet ryhtyivät käyttämään nimeä "Jehova" vasta yli 500 jkr.

Jeesuksen ja apostolien aikana oli käytössä Vanhan testamentin kreikankielinen käännös. Siinä JHWH oli käännetty nimellä "Kyyrios" "Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani." (Joh 20:28) Näin Jeesus nimi oli pelastavan Jumalan nimi! (Kyyrios) Asia käytännössä; -Tuomas näki Jeesuksen, oli Jeesuksen kanssa, ja puhutteli Jeesusta Kyyriokseksi joka oli JHWH käännettynä heidän Raamatussaan!

Fil 2:11 ja Kol 3:24 jossa on myös Jumalan nimi Kyyrios. Jeesuksesta ja JHWH:sta käytettiin toisinaan samaakin nimeä.

Raamattu käyttää ensin Jumalan nimeä "Elohim." (1 Moos 1:1) Elohim on monikkomuoto kuvaten jumaluuden kolmiyhteyttä; Isää,  Poikaa ja Pyhää Henkeä. Raamatussa Jumala puhuttelee itse itseään monikkomuodossa; "Tehkäämme ihminen" (1 Moos 1:26) Tämä Jumalan monikkomuotoinen nimi esiintyy Raamatussa 2250 kertaa. VT käyttää myös nimeä "El" jolla ilmeisesti on tarkoitettu ainoata tosi Jumalaa.

El- muoto esiintyy ainakin 225 kertaa.

Jumalalla on muitakin nimityksiä ollut, mm.; Ihmeellinen neuvontuoja,Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas ja Herra Sebaot. (Jes 9:5-6)

"Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala" Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien" (Matt 22:32)

"Jumala, Iankaikkinen Isä, on koko luomakunnan Luoja, kaiken alkulähde, ylläpitäjä ja hallitsija. Hän on vanhurskas ja pyhä, laupias ja armahtavainen. "Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri." Pojassa ja Pyhässä Hengessä ilmenevät ominaisuudet ja kyvyt ovat myös ilmauksia Isästä."  (1.Moos. 1:1; Ilm. 4:11; 1.Kor. 15:28; Joh. 3:16; 1.Joh. 4:8; 1.Tim. 1:17; 2.Moos. 34:6,7; Joh. 14:9) (Adventtikirkko:web-sivut:2012)

Kreikan kielen "onoma" suom. "nimi" merkitsee:
1. Henkilön nimeä
2. Henkilön arvovaltaa
3. Henkilön asemaa
Matt 6:9, Joh 17:6,26 "onoma" täytyy arvioida tätä taustaa vasten.
"Pyhitetty olkoon Sinun nimesi..." (Matt 6:9) -Jumala sanoo: "Minä olen Jumala."  Jumalan arvovalta ja asema on JHWH:n ensisijainen merkitys.

Jumalaa ja Jeesusta Kristusta on nimitetty Raamatussa paljon samalla nimellä: "Herra"

"Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mikä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten." (Kol 1:16)  (Joh 17:6,25,26)

Jumalan nimi ei ole oleellisen tärkeä asia kristityn uskovan uskonelämässä ja pyhityksessä. (Hebr 12:14) Tärkeätä on usko Jeesukseen ihmiskunnan kertakaikkisena uhrina (Kol 2:9-10) syntien sovitukseksi yksin armosta, yksin uskosta (Ef 2:1-10) ja Jumalan käskyjen rakastaminen. (Ilm 14:12, 19:10) 

Jumala halusi että hänet erotetaan epäjumalista;

"Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville." (Jes 42:8)

Aamen. (Ilm 1:7-8)

Jeesuksen todellisuus pelastushistoriassa

Onko Jeesus taruolento ? Onko Jeesuksesta todisteita ?

"Usko Herraan Jeesukseen, niin Sinä pelastut" (Apt 16:31) 

Kristityille Raamattu on innoitettu Jumalan sana, (2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16) ja Raamattu onkin ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta. Koko pelastushistorian ajan on ollut kyse Jeesuksesta Kristuksesta ja Jumalan laista. (Joh 3:16, Ilm 14:12, 12:17, Luuk 16:17)

Uskovalle Jumalan sana pitää yllä hengellistä elämää. (Matt 4:4)

Jeesus Kristus on Raamatun päähenkilö, jonka ympärille koko Raamattu keskittyy ja rakentuu. Jeesus teki suuria tekoja ihmiselämänsäkin aikana. Sinapinsiemenestä (Matt 13:31-32) kasvoi suuri puu. Jeesus on kulmakivi ja kallio. (Ef 2:20, 1 Piet 2:6-9) Jeesus on koko kristillisen  maailman temppeli.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus muutti paljon maailmanhistoriaa.

Historiassa ei ole vastaavaa suurmiestä joka olisi niin valtavan ihmismäärän elämään vaikuttanut kuin Jeesus Kristus. Koko Vanhan Testamentin aikana Jeesuksesta on kirjoitettu noin 500 profetiaa eli ennustusta. Ensimmäinen ennustus on syntiinlankeemuksen yhteydessä. (1 Moos 3:15, Jes 53:5-6, Apt 10:43)

Vasta taivaallisena ylipappina henkensä välityksellä (Hebr 8-10) Jeesus on tehnyt jatkuvasti työtä samanaikaisesti koko maapallolla ihmisten sielujen pelastukseksi yhdessä palvelevien enkeleiden kanssa. (Hebr 1:14)

Jeesuksen elämästä on kirjoitettu vain niukasti muualla historiassa. Antiikin aikana eläneet historioitsijat mainitsevat Jeesuksen. Jeesuksen seuraajia alettiin nimittämään "Kristuslaisiksi", tms. Jeesuksen nimestä "Kristus" (suom. voideltu) johdosta.

Tacitus syytti kertomuksessaan Rooman palosta kristitittyjä. Hän kirjoitti: "Tämä nimi johtuu eräästä Krestuksesta jonka maaherra Pontius Pilatus oli mestauttanut Tiberiuksen ollessa hallitsijana, ja jonka vuoksi turmiollinen taikausko ja muu häpeällinen oli levinnyt Roomassa." Suetonius kirjoittaa keisari Claudiuksesta: "Roomasta karkotti juutalaiset, jotka erään Krestuksen toimesta alinomaa aiheuttivat levottomuutta." (Apt 18:2) Josefus kirjoitti (n. v. 0090) Jaakobin mestauksesta ja sanoo häntä Kristukseksi nimitetyn Jeesuksen veljeksi. Juutalaisten perinnäissääntöjen kirjakokoelmassa Talmudissa mainitaan myös Jeesuksen nimi. Jeesus arvosteli uskonnollisia opettajia perinnäissäännöistä jotka olivat ihmiskäskyiksi muutettuja Mooseksen kirjoja ja proofeettojen opetuksia. 

Jeesuksesta on siis kirjoitettu historian kirjoihin muuallakin kuin Raamatussa!

Vaikka historiankirjoitus on niukka se kuitenkin todistaa Jeesuksen olemassa olleeksi henkilöksi muidenkin kirjoituksien kuin Raamatun perusteella. 

Kirjoihin maallisessa merkityksessä ei Jeesuksesta kirjoitettu senkin vuoksi paljoa koska Jeesus oli vallanpitäjille rikollinen joka teloitettiin rikollisten tavoin. Sellaisista ei kirjoitettu muistiin kuin niukasti. Siksi ihmeidentekijästä ei ole maallisiin kansiin kirjoitettu paljoa mutta sen verran että todistavat Jeesuksen olleeksi. Maallinen valta ei halunnut Jeesuksesta meteliä. (Matt 28:1-15)

Jeesuksen ja Raamatun hylkäävä ihminen ei tiedä mitä tekee. Jos hän tietäisi ja ymmärtäisi tarttuisi hän Raamattuun nauttien Jumalan Hengen toimivasta elämää uudistavasta voimasta. Hän rakastuisi Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan. Jumala antaa ihmiselle ymmärrystä mutta ihmisellä on vapaa tahto torjua Jumalan Hengen puhuttelu. (Apt 7:51, Matt 13:14-16, 12:31) Monet ihmiset kieltäytyvät periaatteellisista syistä lukemasta ja uskomasta Raamattua. (1 Kor 1:18)

Jumalan poika tuli ihmiseksi. (Joh 1:1-3) Jumala loi kaiken elävän Poikansa kautta. (Kol 1:15-19) Jumalan luonne ilmenee Pojassa. Tahtovat pelastuvat ja maailma tuomitaan. (Ilm 20)  Hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. (Luuk 2:1-20) Hän eli ja koki kiusaukset ihmisolentona mutta antoi täydellisen esimerkin Jumalan vanhurskaudesta ja rakkaudesta. (Hebr 2:17-18, 4:14-16)

Ihmeteoillaan hän ilmensi Jumalan voimaa, ja ne osoittivat hänen olevan Jumalan lupaama Messias. Hän kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ristillä meidän syntiemme tähden ja meidän sijastamme. Hänet herätettiin kuolleista, ja hän astui ylös taivaisiin suorittaakseen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä meidän hyväksemme. Jeesus tulee takaisin kirkkaudessa vapauttaakseen lopullisesti kansansa ja saattaakseen kaiken ennalleen. (Ilm 1:7, 1 Tess 16:13-18)

Ymmärtävä antaa pelastaa itsensä ikuiseen paratiisimaahan.

(Room 10:9-13, Ef 2:1-10, 1 Piet 1:3-12, Mark 16:15-16, Ilm 21:1,4-5, Dan 12:10)

Jumalan lain rikkominen aiheuttaa rakkauden kylmenemistä joka eksyttää valittujakin eli niitä jotka ovat jo uskon vastaanottaneet. Matt 24:12-14 varoittaa rakkaudesta luopumisesta ja kertoo mitä tapahtuu aikamme lopulla.

Monet todistavat Raamatun sanomaa pelastuksesta ja elämää muuttavasta voimasta Jeesuksessa Kristuksessa. Matt 25:31-33, 28:18-20. Ihminen huomaa ja kokee Jeesuksen itse elämää muuttavana voimana. Ihmisen luonne uudistuu esikuvansa Jeesuksen kaltaiseksi jatkuvasti uskossa ja "vanha minä" poistuu.

”Sillä lapsi on syntynyt meille. Poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”

 (Jes 9:5.)

Jeesus Kristus vihaa kaikkea pahaa ja rakastaa kaikkea hyvää.

”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.” (Room 12:9)

Jeesus tulee !  > 1 Tess 4:16,  1 Kor 15:51-58.

Pyhän Hengen toiminnasta

 Pyhän Hengen lahjoista ja toiminnasta.

 Armolahjat ovat hengellisiä lahjoja.

Käsite on peräisin kreikan ”karizomai” verbistä joka merkitsee ”armosta lahjoittamista.”

Karizomai on Uuden Testamentin keskeinen armoa ja lahjoittamista merkitsevä sana.

Henki jakaa uskoville lahjoja seurakunnan rakennukseksi.

Ihmiset tekevät itse valintansa mihin suuntautuvat ja minkälaisia tehtäviä kokevat omikseen.

Tiedon sekä kaikkien olemassa olevien voimavarojen määrä saa vahvistusta kun Jumalan Henki uskossa vahvistaa olemassa olevia kykyjä.

Raamattu ei käytä sanaa "henkikaste." Henkikasteella voidaan ymmärtää Pyhän Hengen lahjojen toimintaa ihmisen kautta. Jumala jakaa auliimmin lahjojaan kuin me ihmiset lahjoja lapsillemme. (Luuk 11:13) Kaikki Hengen armolahjat ovat tarkoitettu Kristuksen seurakunnan rakentamiseksi.

(1 Kor 14:12)

Ihminen voi laiminlyödä armolahjansa (1Tim 4:14) tai virittää lahjansa palaviksi. (2 Tim 1:6) Jumalalla on runsaat armolahjat valtakuntansa rakentamiseen Hengen tahdon mukaan; >>> 1 Kor12:1-11.

Jumala on antanut lahjojaan ensimmäisenä helluntaina. (Apt:1-5) Evankeliumia julistettaessa  (10:44-48) ja kätten päälle panemisen kautta. (1 Tim 4:14, 2 Tim 1:6)

Jeesus kastoi "Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt 3:11) joka ilmeni voimallisesti helluntaipäivänä. (Apt 2:1-13) Jumalan lahjat ovat olleet erityisen voimallisiakin ja suuretkin armolahjat toimineet. (10:44-47, 19:6)

Jumalan lahjoja ei voi ostaa. (Apt 8:20) Lahjoja saadaan uskossa, (Gal 3:2) rukouksen ja kuuliaisuuden ehdoin. (Luuk 11:13, >>>Apt 5:16-26) 

Raamatussa Pyhää Henkeä nimitetään Jumalan- ja Herran Hengeksi, Jeesuksen Kristuksen Hengeksi. (Fil 1:19, 1 Piet 1:11, Gal 4:6) Viisauden, ymmärryksen, neuvon, voiman, tiedon, Herran pelon, tuomion, oikeuden, puhdistuksen, totuuden, lapseuden, uskon, ilmestyksen, armon, kirkkauden ja rukouksen Hengeksi. Myös puolustajaksi ja ”eläväksi vedeksi.”

Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä (Matt 1:20, Luuk 1:35) Henki laskeutui Jeesuksen päälle kasteessa näkyvällä tavalla (Matt 3:16, Luuk 3:22, Joh 1:32-33) Isä Kaikkivaltias Jumala pani Henkensä Jeesukseen ja Henki oli Jeesuksen päällä (Matt 12:18, Luuk 4:18) Henki johdatti Jeesusta (Luuk 4:1, Apt 10:38) Jeesus oli Hengen voimassa (Luuk 4:14) ja Jeesus riemuitsi Pyhässä Hengessä. (10:21)

Jokaisella Jumalan omalla on vähintään yksi armolahja, ainakin uskon lahja. (1 Piet 4:10)

Pyhä Henki itse on lahja jokaiselle vilpittömälle uskovalle (Apt 2:38, 10:45, 11:16-17)

Jeesus opetti Hengen toimivan tuulen tavoin (Joh 3:8) jolloin Hengen vaikutus näkyy lähinnä muutoksessa ihmisessä uudestisyntymisen myötä ja Hengen hedelmien seurauksina. (Gal 5:22-25)

Pyhä Henki asuu kuuliaisissa uskovissa ja uskovien keskellä. Ihminen on Pyhän Hengen temppeli. (Matt 18:20, Hagg 2:5, Room 8:9-11-17, Ef 2:22, 1 Kor 3:16, 1 Kor 6:19) Jumalan lain noudattaminen tarkoittaa kuuliaisuutta.

Lain noudattaminen on aitojen ja oikeiden Hengen lahjojen esiintymisen ehto ja tunnusmerkki. (1 Joh 2:3-5, 5:3, Jaak 2:10-12, Matt 5:17-18)

Paholaisenkin kautta tapahtuu suuriakin ihmetekoja eksytystarkoituksessa siellä missä Jumalan laki ei ole pyhä. (Ilm 13:12-13)

Maailmassa ihmiset käyttävät lahjojaan usein synnin palvelukseen.

Armolahjoissa on kyse lähimmäisten hyväksi tehtävästä kristillisestä työstä. (Matt 28:18-20.) -Toiminnasta joka rakentaa ja hyödyttää seurakunnan toimintaa.

”Älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa henget. Tutkikaa ovatko ne Jumalasta, Maailmassa on monia vääriä profeettoja.” 1 Joh 4:1.

-         Profetian hengen sanoiksi väitetyt sanat arvostellaan Raamatun ohjeen mukaan 1 Tess 5:20-23 mukaan. Paavali opettaa tässä pitämään sen minkä itse henkilökohtaisesti sillä hetkellä näkee hyväksi ja hylkäämään muun ainakin toistaiseksi. Kyse on jokaisen ihminen oman ymmärryksen mukaan tapahtuvasta valinnasta ja arvostelusta. Omantunnonkysymyksiä ei voida määrätä koskaan. Jumaluusopeista ei ole hyötyä jos ihminen ei itse niitä tietoisuudessaan ”sydämessään” sisäistä ja ymmärrä. Pidä siis se minkä itse näet hyväksi jos joku väittää jotakin profetian sanaksi.

Skeptikolle jää Raamatusta käteen korkeintaan kannet. Kriittinen pitääkin olla. Hengen lahjoja ja viisautta saadakseen ihmisen on oltava vilpitön ja orientoitunut etenemään ymmärryksensä mukaan tietonsa määrää vasten rakkaudessa Jumalan pyhille arvoille ja Jumalan valtakunnan pyhille periaatteille ja laeille. Ilm 14:12, 12:17, Hebr 12:14.

Uskon tie on ratkaisujen tie. Aina kun ihminen kieltäytyy synnistä kasvaa kynnys ylittää synnin kiusauksia. Kun ihminen tekee myönnytystä synnille madaltuu kynnys jatkuvasti uudelle myönnytykselle synnin hyväksi. Ihminen joutuu tiedostamaan tahtonsa haluaako elää Jumalan pyhien periaatteiden mukaisesti. Jumalan 10- käskyn siveyslaki on ajan loppuun saakka opettamassa ihmiselle mikä on syntiä. Room 3:20; Luuk 16:17.

Uskonratkaisu on tietoinen ratkaisu ja ihminen tekee joka päivä valintojaan. Ratkaisunsa tueksi Jumala on antanut oman läsnälonsa- Jumalan Pyhän Hengen voiman tuen. Hebr 8:9-10, 10:16-17.